Sanat: Jyrki Lindström
Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain.
Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain.
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin.
Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin.
Hän oli keiju, mikä lie. Joskus sanoin totta vie sinut suuhun syön.
Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön.
Kun tv:tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin niin muistan sen.
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän joskus hieman häpeillen.
On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kuin unohtuneen
Taas saan jostakin.
Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin, sen piilon vei.
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei.
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maailman loppu ois.
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois.
On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kuin unohtuneen
Taas saan jostakin.
Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin.
Niin huomasin et yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin.
Ja niin kuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen.
Ja nytkun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon kuin muistaen.
Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu mun pihallain.
Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain.
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin.
Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment