Hootenanny Trio - Esplanadi

Sanat: Keijo Räikkönen

Sinä yönä minä itkin yksin murheissain.
Kuljin Esplanaadia pitkin, vettä satoi vain.
Oi, veljet, taisin mennä
juomaan Kappeliin.
Kun whisky valui päähän
lainkaan katsomatta säähän,
niin taisi multa huolet, murheet kaikki mennä pois,
taisivat mennä pois.

Aamulla kun palasin ja kiristelin vyötä,
sanoi talonmies hyvän huomenen mut minä "Hyvää yötä".
Ja painuin pehkuihin,
vähän ohimoita koittelin.
Sillä niin olin sairas mies kuin
mies voi olla kukaties, kun
surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,
meni minne vain.

Illalla mä sitten heräsin, kun ikävästi puhelin soi.
Kuulokkeen korvaani keräsin ja sanoin "Oi oi voi",
Sillä päätäni särki niin,
että jyske kuului Hampuriin.
Sillä niin olin sairas mies kuin
mies voi olla kukaties, kun
surujansa mukanansa raahaa meni minne vain,
meni minne vain.

Olin potkut saanut työstäni, sen sieltä kuulla sain.
Silloin jostain vintin komerosta matkalaukun hain.
Ei ollut rahaa ruokaan,
ei juomaan, asuntoon.
Niin olin köyhä kuin kirkonrotta,
tää maailma ei mua ymmärrä, ihan totta.
Sillä täytyyhän joskus munkin saada olla surullinen,
olla surullinen.

Lähdin siitä sitten matkustamaan kohti mummolaa,
mut kengät kului loppuun jo ennen Hollolaa.
Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet,
ei välittäny mun surustain,
vaan sanoivat "Hän menköön sosiaalihuoltoon
ja jos ei niin kukaties vaikka kuolkoon".
Mut minä kun en mistään sellaista löytänyt niin jatkoin mummolaan,
paljasjaloin vaan.

Aamulla, kun aurinko nousi ja lumi peitti maan,
poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan,
ettei autot kolhiintuisi,
eikä ihmiset kauhistuisi.
Siis jos joku suruistansa piittaa,
niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa,
kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa
hyvinvointivaltiossa.