Sanat: Gösta Sundqvist
Mun isä oli köyhä kirvesmies
ehkä saha oli tylsä
kenties höylä liian terävä
Sitä kännipäissään heräävä äijä pohti ain
Joka joulu tuli turpaan
joskus meinas tulla puukosta
mies voi kuolla suukosta
usein kuulla sain
Pohjoisen taivaan alla
kituutteli köyhä kansa
rikkailta lainaamalla
toteutti toiveitansa
Avoin jaloin halki Afrikan
meidän kylä piti jättää
kun imi kuivuus vedet kaivosta
nääntyneenä raivosta
päätin heimon johdattaa
sinne missä oli vettä
missä järvet jäätyy talvella
nyt on muiden aika palvella
meitä vuorostaan
Pohjoisen taivaan alla
kituutteli köyhä kansa
rikkailta lainaamalla
toteutti toiveitansa
Hellekypäräni kestää säteilyn
kuvakortin pistin kotiin
laitoin terveisiä Andeilta
kun nuoren neidon lanteilta lohdutusta hain
Miten ohut on se kerros, jotain otsonia
on arvoitus
nyt kun irtoaa jo karvoitus
kun ihosyövän sain
Pohjoisen taivaan alla
kituutteli köyhä kansa
rikkailta lainaamalla
toteutti toiveitansa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment